Kokoomusnuorten puheenjohtaja Susanna Koski pääsi eilen avautumaan HSTV:n politiikkan kulmapöytä-sarjassa. Koski tunnetaan paitsi jyrkistä mielipiteistään, myös siitä, että hän joutuu aika ajoin kilauttamaan kaverille kysyäkseen mistä hän nyt taas olikaan jyrkkää mieltä ja miksi.
Tällä kertaa Koskea ottaa päähän ay-liikkeen lisäksi kokoomuksen puheenjohtajakamppailu, jossa kuulemma osa kandidaateista esittää vääriä mielipiteitä. Paula Risikko ei haluaisi luopua perintöverosta, mikä Kosken näkökulmasta on epäkokoomuslaista. Onhan kokoomus tiettävästi ottanut tavoitteekseen perintöveron poistamisen ja puheenjohtajaehdokkaista Alexander Stubb on ainakin sitä kannattanut
RKP:n puheenjohtaja Carl Haglund on myös tänään kompannut vaatimuksia perintöveron poistosta. Jotenkin en osaa olla yllättynyt.
Perintövero, tai tarkkaan ottaen perintö- ja lahjavero, on vero, jota maksetaan perinnöstä, ennakkoperinnöstä ja poikkeuksellisen arvokkaista lahjoista. Perintöveron määrä määräytyy sen mukaan kuinka läheinen perijä on kysymyksessä. Rintaperillinen maksaa vähiten ja kaukainen perillinen enemmän.
Perintöveroa vastustetaan usein vetoamalla siihen, että kyseessä on varallisuus, jota on jo kertaalleen verotettu silloin, kun perittävä on sen ansainnut. Toisaalta perintövero korvaa myös myyntivoittojen verotuksen omaisuuden kohonneen arvon osalta. Kun joku perii Töölöstä sijoitusyksiön, jonka hänen isoisänsä on viime vuosisadan alkupuolella ostanut, on sen arvo kohonnut matkalla kymmenkertaiseksi, mutta tätä sijoitusomaisuuden arvonnousua ei ole verotettu. ”Kertaalleen verotettu”-argumentin suurin puute on kuitenkin siinä, että perijä, joka varallisuuden konreettisesti saa, ei ole siitä penniäkään veroja maksanut. Kyse on perijän kannalta ilmaisesta varallisuudesta, jonka eteen hän ei ole tehnyt mitään. Ylipäänsä arvon kiertäessä taloudessa ja siirtyessä käsistä toisiin, sitä verotetaan muutenkin moneen kertaan. Ja vaikka periminen ehkä kokoomusnuorten ja RKP:n maailmassa onkin hyvä tapa vaurastua, niin yhteiskunnan kannalta se on kaikkein huonoin. Periminen, toisin kuin työn tekeminen tai pääoman investoiminen ei tuota talouteen mitään lisäarvoa, ja siksi sitä on perustellumpaa verottaa kuin sellaisia vaurastumisen muotoja jotka tuottavat.
Suurin varallisuus on viime vuosikymmeninä keskittynyt länsimaissa yhä vahvemmin yhä pienemmän porukan käsiin. Perimisellä on suuri merkitys varallisuuden keskittymisessä ja perintövero hiukan tasaa tätä kehitystä. Kun kyseessä on vielä perijän kannalta puhtaasti syntyperän mukaan tuleva ansaitsematon etu, en oikein osaa nähdä suurtakaan ongelmaa siinä, että perintöä verotetaan. Tietysti on jotain tilanteita, joissa perintöverotuksen vaikutuksia on kevennettävä. Näitä ovat esim. yrityksen sukupolvenvaihdos ja lesken oikeus jatkaa asumista pariskunnan yhteisessä asunnossa puolison kuoleman jälkeen. Näitä varten laissa on kuitenkin omat säännöksensä, joskin käsittääkseni sukupolvenvaihdosmenettelyä voisi vielä parantaa.
Perintöveron poistoon liittyen ehkä tärkein kysymys, jota Koski, Stubb kuin Haglundkaan ei taatusti hirveästi halua julkisesti käsiteltävän, on veronpoiston fiskaalinen vaikutus ja sen kompensointi. Perintöveron tuotto on rapiat 600 miljoonaa vuodessa. Ei toki valtiontalouden mittakaavassa ihan valtava summa. Mutta niin kauan kuin ei ekstaktisti nimetä mistä valtio säästäisi vastaavan summan, tarkoittaisi perintöveron poisto, että tuo määrä pitäisi kerätä korotettuina veroina muualta. Ja silloinkin jos helppo säästökohde löytyisi, voidaan kysyä eikö silloin ennemmin pitäisi summalla vaikkapa panostaa koulukseen tai vaikka parantaa nuorisoprykiatrian resursseja. Tai sitten keventää työn verotusta, jotta ihmiset voisivat vaurastua omalla työllään. Susanna Koski, Alexander Stubb ja Karl Haglund siis viime kädessä katsovat, että Suomessa työntekijöiden pitäisi maksaa enemmän veroja, jotta täällä voisi periä rauhassa veroja maksamatta.
VALTTERI AALTONEN 