Helsingin sanomat kirjoittaa tänään pääkirjoituksessaan Saksan keskuspankin uudesta kannanotosta. Keskuspankki on kehottanut työntekijöitä vaatimaan kovempia palkankorotuksia, jotta talouteen saataisiin lisää ostovoimaa. Siinä sivussa Saksan reilusti ylijäämäinen vaihtotase saattaisi hiukan tasapainottua ja inflaatiokin voisi hiukan kasvaa terveempiin lukuihin nykyisestä nollalinjasta.
Vaikka Saksan keskuspankki ei suoraan voikkaan työmarkkinoihin vaikuttaa, sen kannanottoa voidaan pitää merkittävänä uutena linjanvetona maassa. Talouspolitiikan väärinajattelijat ovat toki jo eurokriisin alkuajoista lähtien sanoneet, että Saksan talouslinja aiheuttaa ongelmia koko Euroopalle ja ettei se ole kestävä. Mutta silti tähän asti virallinen totuus niin meillä kuin muualla on ollut suunnilleen, että Saksa on talouden ihmemaa ja euroalueen ongelmat johtuvat siitä, etteivät muut ole kuin Saksa.
Valtavirta-ajattelun edustajilla tuntuu hyvin vähälle huomiolle jääneen se yksinkertainen yhtälö, että valtioiden välisessä viennissä yhden maan ulkomaansektorin ylijäämää vastaa aina jossain muualla vastaavankokoinen alijäämä. Kaikki maat eivät voi olla ylijäämäisiä yhtäaikaa, vaan jos joku vie, joku toinen tuo. Koska euroalue on kuitenkin ennenkaikkea sisämarkkina, jonka ulkoinen vaihtotase on vain lievästi plussalla, ovat Saksan ylijäämät tarkoittaneet vastaavansuuruisia alijäämiä muualla euroalueella. Vaikka toki Etelä-Euroopan kriisimaiden alijäämät ovat seurausta niiden holtittomasta talouspolitiikasta ja velaksielämisestä, edellyttivät ne myös Saksan ylijäämiä. Valitettavasti markkinat ovat arvottaneet myös euron kurssin pitkälti Saksan talouden mukaan ja liki kaikille euromaille (myös Suomelle) on aiheutunut vahinkoa liian kalliista eurosta.
Saksa loi nykyisen ylijäämäisen vaihtotaseensa kovalla sisäisellä devalvaatiolla, hiukan yksinkertaistaen sanottuna leikkamalla kansalaisten ostovoimaa. Toteutettiin raju työmarkkinauudistus, jossa palkkoja ja työntekijöiden neuvotteluasemaa heikennettiin ja sosiaaliturvaa leikattiin. Luotiin uudet silpputyön ja alipalkatun työn markkinat. Tällä kiistatta saatiin mm. työttömyyttä alemmaksi. Samalla kuitenkin kotimainen kulutuskyky heikkeni. Vaikka Saksan talous oli 2000-luvun alussa heikoissa hapessa ja tarvetta uudistuksille myös oikeasti oli, niin ne vedetiin kerralla överiksi. Yksityinen kulutus on Saksassa vuoteen 2012 juuri ja juuri kasvanut 2000-luvun alusta, kun esim. Suomessa kasvua on ollut yli kolmannes. Samaan aikaan, kun Saksan vientiteollisuus hyötyi pudonneesta kustannustatasosta, paikallaan junnaava kulutus jarrutti tuontia.
Ja juuri tästä syystä vaihtotase on yksin niin surkea mittari taloudessa. Helpoin tapa saada positiivinen vaihtotase on heikentää omien kansalaisten kulutuskykyä. Ja kun innostutaan liikaa vaihtotaseesta on edessä helposti tuhoisa kilpailu. Yhden maan parantaessa vaihtotasettaan kulutuskysyntää leikkaamalla, ovat muut maat pakotettuja samaan elleivät ne halua rahoitaa tuon maan ylijäämiä. Koska kulutus luo pohjan kaikelle viennille ja tuonnille ja kulutuksen taso lopulta määrää koko talouden tason, häviävät putoavan kulutuskysynnän kilpailussa lopulta kaikki. Jos kaikkialla olisi vastattu Saksan talousuudistukseen samalla mitalla, oltaisiin saatu todella syvä lama. Saksan ylijäämät ovat olleet mahdollisia vain, koska muissa maissa kulutuskysyntä edelleen kasvoi. Myös ylijäämien kerryttäminen voi siis olla vapaamatkustamista. Varsinkin yhteisvaluutassa.
Euroalueella on kiinnitetty huomiota alijäämiin. Aivan yhtä tärkeää olisi kiinnittää nyt huomiota ylijäämiin.
Jos euro selviää kriisistään ja päättää jatkaa nilkuttamista eteenpäin, on seuraavan kriisin estämiseksi tärkeää, etteivät sen enempää viennin yli- kuin alijäämäätkään euroalueella repeä taas liiaksi. Liian suuria ylijäämiä euroalueelta kerryttävä maa pitäisi siis velvoittaa kulutuskysyntää lisäävään politiikkaan. Saksasta kuuluu pieniä positiivisia merkkejä siinä mielessä, että säästämisaste maassa on alentunut ja talouskasvu nojaa pitkästä aikaa kotimaisen kulutuksen kasvuun. Saksan pitäisi valtiona nyt vahvasti lähteä tukemaan tätä kehitystä. Juurikin Saksalla olisi tällä hetkellä varaa olla se talouden veturi, joka elvyttämällä ja lisäämällä kulutuskysyntää lähtisi kiskomaan euroaluetta suosta.
VALTTERI AALTONEN 