Tämän hetken kuumin puheenaihe Helsingin kunnallispolitiikassa on liikelaitos Palmian yhtiöittämissuunnitelma. Kaupunginhallituksen käsiteltävänä parhaillaan olevan esityksen mukaan Palmian toiminnoista yhtiöitettäisiin henkilöstöruokailu, siivous, kiinteistöhuolto ja metrovartiointi. Muut ruokapalvelut sekä puhelin- ja hyvinvointipalvelut jatkaisivat liikelaitoksena.
Yhtiöittämiskeskusteluun liittyy osaltaan se, että kuntalakiin on EU:n kilpailusääntelyn vaikutuksesta lisätty vaatimukset vähäistä suuremmassa määrin markkinoilla toimivan kunnan toiminnon tai liikelaitoksen yhtiöittämisestä. Uuden lainsäädännön vuoksi mm. kiistatta markkinoilla toimiva Helsingin Energia yhtiöitetään.
Palmian yhtiöittämistä koskevan keskustelun yhteydessä on esitetty monenmoisia väitteitä Palmian toiminnan suhteesta uudistuvaan kuntalakiin ja EU sääntelyyn. Monesti näiden väitteiden todellisuuspohjan on ollut hatara ja niillä on yritetty peittää yhtiöittämispäätöksen poliittisuus ja saada se näyttämään lainsäädännöstä seuraavalta välttämättömyydeltä. Siksi on syytä katsoa lähemmin mistä asiassa todella on kysymys.
Mitkä ovat siis Palmian yhtiöittämisen vaihtoehdot? Edellyttääkö kuntalaki tai EU-sääntely Palmian yhtiöittämistä?
Kaupunki on teettänyt Palmian yhtiöittämisestä selvityksen konsulttiyhtiö NAG:llä (luettavissa täältä). Selvityksen mukaan Palmialla on kuntalain tarkoittamaa markkinoilla toimimista, eli ulkoista myyntiä 3,1 % liikevaihdostaan. Ulosmyyntiä on jonkin verran turvapalveluissa, mutta pääasiassa se keskittyy henkilöstöruokailuun sekä joihinkin kilpailutuksissa voitettuihin oppilaitosruokaloihin. Muissa toiminnoissa (siivous, kiinteistöhuolto, puhelin – ja hyvinvointipalvelut) vähäistä suurempaa ulosmyyntiä ei ole, eikä yhtiöittämisvelvoite koske niiden toimintaa nykyisessa laajuudessaan.
Ulosmyynnin määrä on kokonaisuudessaan siitä vähäinen, että EU-oikeuden kannalta se ei luultavasti olisi ongelma – sektorikohtaisesti tosin henkilöstöruokailussa voisi tulla sanomista. Kotimainen, eu-sääntelyyn vedoten säädetty kuntalakimme on tässä kuitenkin EU-sääntelyä selvästi tiukempi (pitikö taas leikkiä EU:n mallioppilasta?) ja katsoo vähäistä suuremmaksi toiminnaksi oikeastaan kaiken ulosmyynnin, joka ei ole luonteeltaan tilapäistä. Kuntalain kannalta kielletyä ulosmyyntiä siis tällä hetkellä on.
Yhtiöittämisvelvoite ei kuitenkaan vaikuta takautuvasti. Sekä kuntalain, että EU-lainsäädännön kannalta on täysin hyväksyttävä menettely, se että Palmia liikelaitoksena hoitaa loppuun markkinoilta voittamansa kilpailutukset ja sopimukset, eikä tee enää uusia tarjouksia markkinoille. Yhtiöttämisvelvoitteen välttää siis kokonaisuudessaan varsin helposti sillä, että ruokapalveluiden ja turvapalveluiden pienehköstä ulosmyynnistä luovutaan.
Erityisesti jotkut yhtiöittämistä kannattavat vihreät ovat pelotelleet, että markkinoilta vetäytyminen johtaisi irtisanomisiin Palmian toiminnan supistuessa. NAG:n selvityksen mukaan markkinoilla toimimisen lopettamisen henkilöstövaikutukset olisivat kokonaisuudessaan enintään 80 htv. Tästä 35 htv on kilpailutuksissa voitetuissa toiminnoissa ja siirtyisi kilpailutusehtojen mukaisesti vanhoina työntekijöinä noitten toimintojen seuraavalle hoitajalle. Jäljelle jäisi siis rapiat 45 henkilöä, joiden tällä hetkellä hoitama työ päättyisi. Ei kovin paljon 3000 työntekijän liikelaitoksessa, jossa 45 henkilöä vastaa 3 kuukauden normaalia poistumaa maltillisella 6 % työvoiman vaihtuvuudella. Erityisesti kun muistetaan, että markkinoilta vetäytyminen tapahtuisi vähittäin, uutta työtä löytyisi siis näille työntekijölle Palmiasta kyllä. Irtisanomisilla pelottelu on tässä kontekstissa perusteetonta.
Vaikka poliittiset päätökset on kätevää esittää lainsäädännöstä seuraavina välttämättömyyksinä, tai EU:n vaatimuksina, on Palmiassa käytössä useita vaihtoehtoja ja kyse on siis mitä puhtaimmin poliittisesta päätöksestä. Kuntalaki ei vaadi päättämään suuntaan eikä toiseen ja Palmia voi pienellä hienosäädöllä ongelmitta jatkaa liikelaitoksena jos niin halutaan.
VALTTERI AALTONEN 