Sosiaali- ja terveysministeriö on 31.1.2017 lähettänyt lausuntokierrokselle luonnoksen hallituksen esitykseksi sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädännöstä. Siis suomeksi siitä lainsäädännöstä, jonka perusteella sosiaali- ja terveydenhuolto pitkälti tullaan jatkossa Suomessa järjestämään. Lakiesityksen perusajatus on, että terveyskeskuksia ja muita perusterveydenhuollon yksiköitä ei enää saa pyörittää lainkaan julkisena toimintana, vaan jatkossa kaiken perusterveydenhuollon hoitavat asiakkaista kilpailevat yhtiöt (yksityis- tai julkisomisteiset).
Sivumennen sanoen, Jos tämä kuulostaa sinusta älyttömältä, niin en menisi vannomaan, että olet väärässä.
Yksi sote-uudistukseen liittyvä kysymys on ollut huoli isojen yksityisten sote-yhtiöiden veronmaksusta. Tuntien isoja terveysyrityksiä omistavien kansainvälisten pääomasijoittajien mieltymyksen verosuunnitteluun, on ollut perusteltu pelko, että verorahoista kustannettavat sote-voitot katoavat ulkomaille ilman, että niistä juurikaan maksetaan veroja.
Tämän julkisessa keskustelussa esillä olleen huolen on myös hallitus joutunut huomioimaan. Muistatteko kun viime keväänä pääministeri Sipilä vakuutti, että nämä julkisella rahalla maksettavaa palvelua hoitavat sote-yhtiöt tulevat maksamaan veronsa Suomeen? Pääministeri itse selkeästi ei muista. Lakipakettiin nimittäin ei sisälly minkäänlaisia määräyksiä, joilla pyrittäisiin rajoittamaan mahdollisuuksia aggressiiviseen verosuunnitteluun.
Vielä syksyllä peruspalveluministeri Rehula sitten edes lupaili, että vaikka hallitus ei välttämättä ryhdy rajoittamaan veronvälttelyä sote-palveluissa, niin maakunnille jää kuitenkin mahdollisuus asettaa siihen liittyviä kriteereitä yhtiöille, jotka se hyväksyy kilpailemaan sote-palveluiden tuottamisesta.
No eipä jäänyt. Lakiluonnoksen 31 §:ssä on lueteltu ne asiat, joihin liittyviä kriteereitä maakunta voi asettaa valinnavapauden piirissä olevien sote-palveluiden tuottajille. Näissä mahdollisissa kriteereissä ei ole mitään veronmaksuun tai yhteiskuntavastuuseen liittyviä perusteita, vaan syyt, joilla maakunta voi rajoittaa yrityksen pääsyä sote-markkinoille liittyvät kaikki sen kykyyn tuotta palvelua.
Lakiluonnoksen ainoa sote-yritysten verotusta koskeva kohta on lain 45 §. Siinä asetetaan julkisella rahalla maksettavaa sote-palvelua tuottavalle yritykselle velvollisuus julkistaa tilinpäätöksensä ja verotuspaikkaa ja verotettavaa tulosta koskevat yhteenvetotiedot. Lakiesitykset perusteluissa puhutaan komeasti yhteiskuntavastuun toteuttamisesta julkisuuden kautta.
Tosiasiassa tämä säännös on aika lailla yhtä tyhjän kanssa. Suomalaisen yhtiön on joka tapauksessa jo nyt toimitettava tilinpäätöksensä kaupparekisteriin, josta se on julkisesti saatavilla. Kun hyvin todennäköisesti yksityiset terveysjätit tulevat perustamaan julkisia terveyskeskuspalveluita varten erilliset tytäryhtiöt, kertovat kaupparekisteristä saatava tilinpäätös ja julkiset verotiedot näistä oikeastaan jo kaiken se, minkä lakiin nyt esitetty ”avoimuusvelvollisuuskin”. Näistä tiedoista ei pysty päättelemään verosuunnittelukuvioita, vaan näkee ainoastaan lopputuloksen.
Verojen välttäminen (hiukan yksinkertaistaen) käy tyypillisesti niin, että perustettava tytäryhtiö ottaa perustamisvaiheessa emoyhtiöltä (tai konsernin Belgiassa, Hollannissa tai Luxemburgissa toimivalta rahoitusyhtiöltä) ison lainan korkealla korolla. Tämän lainan korot sitten maksetaan liiketuloksesta ennen veroja ja kas, verotettavaa voittoa ei jäänytkään. Hiukan varioiden tämä on se peruskaava, jonka kautta isot yksityiset terveysyritykset ovat maksaneet Suomeen usein naurettavan pieniä veroja. Lakiin nyt kirjoitettu julkistamisvelvollisuus kertoo tällaisessa tilanteessa vain sen, että liikevoitosta on mennyt isot rahoituskulut, eikä verotettavaa juuri jäänyt. Julkistamisvelvollisuus ei kata sitä, kenelle, mihin maahan ja millä perusteella rahoituskuluja on maksettu ja maksetaanko noista rahoista veroja edes jossain muussa maassa.
Suinkaan kaikki terveysyrityset eivät harjoita agressiivista verosuunnittelua. Mutta jos toiminympäristö suosii tällaista, saavat sitä harjoittavat selkeän kilpailuedun suhteessa vastuullisemmin toimiviin. EU:sta on tulossa meilläkin voimaan saatettavaksi uusi veronkiertodirektiivi, joka rajoittaa yleisesti hiukan mahdollisuuksia verosuunnitteluun, mutta siitä ei yksin ole sote-yritysten veronmaksun takaajaksi. Toki verovälttelyn täydellinen torppaaminen ei ole helppo tehtävä. Rahoituskulujen lisäksi varoja voidaan konsernin sisällä siirrellä monenmoisilla sisäisillä ostoilla ja korvauksilla. Mutta mahdollisuuksia ainakin agressiivisen verosuunnittelun hankaloittamiseen olisi julkista tehtävää hoitavien sote-yhtiöiden osalta. Ministeri Rehulakin on julkisuudessa todennut, ettei EU-oikeuskaan estä asettamasta rajoituksia verovälttelylle julkisrahoitteisissa Sote-palveluissa.
Aina voidaan toki puolustella, että tässä on kyseessä lausuntokierrokselle lähtevä lakiluonnos, johon vielä voi tulla ulkopuolisten tahojen lausuntopalautteiden pohjalta jotain muutoksia. Mutta tämän vaiheen lakiluonnos yleensä edustaa sitä näkemystä, mikä poliittisesta ohjauksesta on tullut. Ja tällä hetkellä näyttää hyvin selvältä, ettei poliittista tahtoa ole ollut veronvälttelyyn puuttumiseksi sote-yhtiöiden osalta.
VALTTERI AALTONEN 