Berner, Finavia ja omistajaohjaus

Eduskunnan tarkastusvaliokunta on saanut käsitellyksi ministerin Bernerin toiminnan Finavian vahingonkorvausasiassa. Taustalla ovat Finavian vuosien 2009-2011 epäasialliset johdannaiskaupat ja niiden selvittely. Asia nousi tapetille, kun Finavia Bernerin ohjauksesta vuoden 2015 lopulla veti pois vahingonkorvauskanteet Finavian tilintarkastusyhtiötä sekä vuosien 2009-2011 hallitusta vastaan.

Tarkastusvaliokunnan antama mietintö asiasta on varsin monipolvinen ja laaja. Koska valiokunnassa voimasuhteet määräytyvät poliittisesti, on valiokunnan mietintö kannanottojen suhteen varsin diplomaattinen. Kannanottoja mietintöön silti sisältyy, eivätkä ne ole ihan niin lieviä, kuin keskustapuolueen toimesta etukäteen julkisuuteen vuodetut tiedot antoivat ymmärtää.

Mietinnön mukana valiokunta julkisti kuitenkin laajasti asian tausta-aineistoa, joka avaa tapahtumia hyvin.  Valiokunnan mietinnön ja sen mukana julkaistun materiaalin perusteella tulee kaksi asiaa varsin selväksi.

1. Ministeri Berner on antanut julkisuuteen paikkansa pitämätöntä tietoa roolistaan ja toiminnastaan asiassa.

2. Ministeri Berner on toiminut vastoin valtion omistajapolitiikan periaatteita ja hyvää osakeyhtiön hallinnointitapaa.

Ensinnäkin Bernerin julkiset kannanoton. Berner on toistuvasti sanonut, ettei hän ”ole puuttunut yhtiön (Finavia) tai sen hallituksen päätöksentekoon”.

Kuitenkin tarkastusvaliokunnan mietinnöstä selkeästi käy ilmi, ettei tämä pidä paikkaansa.

Berner on ensinnäkin 14.10.2015 käskenyt alaistaan liikenne- ja viestintäministeriössä lähettämään viestin Finavian hallitukselle, että hallitus ei saa edetä päättämiensä 2009-2011 hallitusta vastaan nostettavien vahingonkorvauskanteiden kanssa. Viestissä ilmoitettiin, että asia otetaan ministerin päätettäväksi yhtiökokoukseen. Yhtiökokous tosin jätettiin pitämättä ja asia jäi vanhenemaan, kunnes osa hallituksesta erosi ja tynkähallitus päätti kumota kanteiden nostamista koskevan päätöksen.

Tilintarkastusyhtiö Deloittea vastaan nostettujen kanteiden osalta tarkastusvaliokunnan mietinnöstä selviää, että Berner on 25.11.2015 päättänyt, että ministeriö aloittaa neuvottelut näiden kanteiden sopimisesta ja pois vetämisestä Deloitten kanssa. Yhtiön toimitusjohtaja kytkettiin mukaan neuvotteluihin, mutta ne piti pitää salassa Finavian hallitukselta, joka kanteiden nostamisesta oli aikanaan päättänyt.  Saavutettu sopimus on tuotu yllätyksenä Finavian hallitukselle 2.2.2015 määräyksellä, että se pitää käsitellä 2 päivän kuluessa. Mietinnön mukaan kuulemisissa esitettiin eriäviä kantoja siitä, vaatiko Berner nimenomaisesti hallitusta hyväksymään sopimuksen. Kuitenkin kun omistajaohjauksesta vastaava ministeri tuo hallitukselle valmiiksi neuvotellun sopimuksen, ei ole paljoa epäselvyyttä, mitä hän hallitukselta odottaa. Berner vielä asian vakuudeksi käski Finavian hallitusta hankkimaan asiasta lausunnon hänen erikseen osoittamaltaan lakimieheltä. Yhtiön yleensä käyttämiltä asianajajilta ja omistajaohjausosastolta saamansa vahingonkorvauskanteita tukevat lausunnot LVM salasi yhtiön hallitukselta.

Tämän selkeämmin yhtiön hallituksen toimintaan ja päätöksentekoon tuskin voi puuttua.

Mitä tulee omistajapolitiikan periaatteisiin niin, valtion omistajapoliittisen periaatepäätöksen mukaan valtionyhtiöiden omistajaohjauksessa noudatetaan osakeyhtiölain mukaista tehtävien ja vastuiden jakoa yhtiön toimielinten ja omistajan välillä sekä hyvää hallinnointitapaa ja kulloinkin voimassa olevia corpotate governance -suosituksia. Näillä linjauksilla osaltaan turvataan, ettei yhtiön operatiiviseen toimintaan sekoitu sellaisia intressejä, jotka eivät sinne kuulu.

Tarkastusvaliokunnan materiaalista käy ilmi, että valtiontalouden tarkastusvirasto, valtion omistajaohjausosasto ja Finavian asianajajat pitivät vahingonkorvauskanteita perusteltuina ja yhtiön edun mukaisina. Sen sijaan useampi lausunnonantaja on kertonut, että Berner halusi kanteet peruutettavaksi.

Vahingonkorvauskanteet ovat osakeyhtiölain mukaisen toimivallanjaon kannalta selkeästi yhtiön hallituksen toimivaltaan kuuluvia asioita. Omistajalla on osakeyhtiölakiin perustuen mahdollisuus ottaa yksittäinen hallituksen päätösvaltaan kuuluva asia päätettäväkseen (OYL 5 luku 1 §), mutta tällainen päätös pitää tehdä kirjallisesti yhtiökokouspöytäkirjan muotovaatimuksia noudattaen. Osakeyhtiön hyvään hallintotapaan kuuluu, että päätöksen tekee sekä tosiasiallisesti, että muodollisesti sama taho ja todellinen päätöksentekijä ja tehdyt päätökset ovat todennettavissa.

Berner kuitenkin pysäytti vuosien 2009-2011 hallitusta vastaan nostetut kanteet kieltämällä asiassa etenemisen. Samalla ilmoitettiin, että asia otetaan päätettäväksi yhtiökokoukseen. Jos yhtiökokous olisi pidetty, olisi toiminta mahtunut hyvän hallinnointitavan piiriin. Berner olisi tehnyt päätöksen ja kantanut siitä vastuun. Yhtiökokousta ei kuitenkaan sittemmin koskaan pidetty, vaan epävirallisesti annettu etenemiskielto jäi samalla kun aika valui loppuun kanteiden vanhenemisen vääjäämättömästi lähestyessä.

Deloittea kohtaan nostettujen kanteiden osalta toiminta oli vielä selkeämmin hyvän hallinnointitavan vastaista. Kanteet kuuluivat Finavian hallituksen toimivaltaan ja hallitus oli päättänyt niiden nostamisesta yksimielisesti. Berner kuitenkin päätti käynnistää salassa yhtiön hallitukselta neuvottelut Deloitten kanssa. Hallitus sai tietää sovintoneuvotteluista vasta, kun hallituksen puheenjohtajalle tuotiin valmiiksi neuvoteltu sopimus ja Berner määräsi, että se oli käsiteltävä hallituksessa heti. Kun mukaan lisätään, että Berner vielä ohjeisti, miltä lakimieheltä hallituksen piti hankkia sopimuksesta lausunto, meni ministerin ja ministeriön toiminta hyvin pitkälle Finavian hallituksen toimivallan piiriin.

Ministeri ja LVM siis huseeraasivat epävirallisesti, mutta hyvin aktiivisesti asiassa. Berner tosiasiassa sai aikaan kanteiden peruuttamisen, mutta piti samalla huolta, ettei hänen nimeään löydy päätöksiä koskevista papereista. Näin Berner ei siis toiminnassaan noudattanut osakeyhtiölain mukaista toimivallanjakoa eikä hyvää hallinnointitapaa. Tällöin hän ei myöskään noudattanut valtion omistajapoliittista periaatepäätöstä, eikä valtion omistajaohjauksen periaatteita.

Koska Berner edelleen kiistää kaiken, aivan kuin VTT:n raporttia ja tarkastusvaliokunnan mietintöä ei olisi olemassakaan, emme edelleenkään saa vastausta  siihen olennaiseen kysymykseen: Miksi Berner halusi vahingonkorvauskanteet peruutettavaksi.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s