Perussuomalainen eduskuntaryhmä tänään tunnetusti hajosi kahtia, kun enemmistö puolueen kansanedustajista Timon Soinin johdolla jätti eduskuntaryhmän ja perusti oman ”Uusi Vaihtoehto” (lainausmerkeissä koska minun on ihan vähän vaikea hahmotaa mitä uutta tai vaihtoehtoista tuossa on) -eduskuntaryhmän . Uusi ryhmä on jo ilmoittanut valmiutensa jatkaa Juha Sipilän hallituksessa.
Näytelmä, jossa 20 kansanedustajaa erosi perussuomalaisesta eduskuntaryhmästä oli ilmeisen huolella pedattu ja valmisteltu. Soinille uskolliset kansanedustajat oli onnistuttu värväämään perustettavaan uuteen eduskuntaryhmään niin, ettei tieto ilmeisesti juurikaan ollut kantautunut Halla-Ahon leiriin kuuluvien kansanedustajien korviin. Jotain huhuja tällaisesta hankkeesta tosin liikkui jo viime viikon loppupuolella, jolloin Soini vielä ne kiihkeästi kiisti.
Kun puoluekokous sitten kuitenkin tuotti Soinille varsin epämieluisan lopputuloksen, oli seuraus tämä. Pidän varsin todennäköisenä, että muiden hallituspuolueiden puheenjohtajat olivat tietoisia hankkeesta jo hyvissä ajoin ja heiltä oli hankittu vahvistus, että uuden ryhmän jatko hallituksessa käy heille ja omat ministerinsalkut saadaan pitää. Sipiläkin osasi viivyttää hallituksen eroilmoituksen jättämistä perussuomalaisten eduskuntaryhmän kokouksen yli. Näin myös Sipilän ja Orpon varsin nopeat rukkaset Halla-Aholle saavat selityksensä. Vaihtoehto oli katsottu valmiiksi.
Jotkut ovat sovitelleet irtioton seurauksena Timo Soinille jonkinlaista periaatteen miehen ja jopa ihmisoikeuksien ystävän viittaa. Minusta tämä on kyllä harvinaisen perusteetonta. Eiköhän kyse ole kuitenkin vain vallasta. Hallitusvalta on maistunut Soinille ja kumppaneille liian makealta, eikä siitä oltu valmiit luopumaan, sanoi jäsenistö mitä tahansa. Halla-Ahot, Huhtasaaret ja Hakkaraiset olivat kelvanneet Soinille erinomaisen hyvin niin kauan kuin he toivat ääniä ja pönkittivät Soinin omia tavoitteita. Välirikko tuli vasta, kun he alkoivatkin tulla Soinin ja ministerinsalkun väliin. Kansanedustajien värväämistä hankkeen taakse taas helpotti varmasti tosiasia, että uusiin vaaleihin ajautuminen tässä kohti olisi tarkoittanut nykyisellä kannatuksella hommien päättymistä noin puolelle PS:n eduskuntaryhmästä.
Koko show on nyt toistaiseksi saavuttanut ainakin väliaikaisen päätepisteen, kun kaatuu-ei-kaadu-hallitus jatkaa samoilla naamoilla. Perussuomalaiset ei toki ole enää hallituspuolue, mutta valtioneuvoston kokoonpanoa koskevat lain säännökset eivät juuri puolueita mainitsekkaan. Lain näkökulmasta hallitus koostuu yksittäisistä henkilöistä ja tärkeintä on, että se nauttii eduskunnan luottamusta. Niinpä Sipilän hallitus voi juridiikan puolesta jatkaa ilman eronpyyntöä ja uusia hallitusneuvotteluja. Pääministeri antaa vain eduskunnalle tiedonannon hallituksesta ja sen ohjelmasta ja näin sen luottamus mittautetaan. Kansanvaltaisuuden näkökulmasta tällä muodollis-juridisella menettelyllä ei kuitenkaan kerätä pisteitä, eikä varmaan juuri vahvisteta kenenkään uskoa poliittiseen järjestelmäämme.
Sipilän ja Orpon kannalta Uusi Vaihtoehto-ryhmä on varmaan monella tapaa houkutteleva kumppani. Ryhmällä ei ole puoluekoneistoa, joka vaatisi tietyn sisältöistä politiikkaa, ei kapinoivaa kenttää tai jäsenistöä, ei poliittista ohjelmaa. Eikä paljon vaihtoehtoja hallituksessa olemiselle. Kun ryhmän poliittisen toiminnan pääasiallinen sisältö liittyy hallituspaikan säilyttämiseen, sen voisi kuvitella olevan erinomaisen säyseä hallituskumppani. Nyt jatkavassa hallituksessa ei asiallisesti ole kuitenkaan kyse enää samasta hallituksesta, kun yksi hallituspuolue on korvaantunut puolueiden ulkopuolisella eduskuntaryhmällä. Olisi siis perusteltua puhua tästä eteenpäin Sipilän kakkoshallituksesta.
VALTTERI AALTONEN 