VALTTERI AALTONEN

Perustuslakivaliokunta tunnetusti antoi viime viikon torstaina lausuntonsa hallituksen esityksestä sote-uudistukseksi tyrmäten hallituksen mallin. Asia on saanut nyt lasehtia muutamia päiviä ja sen tiimoilta on tullut monenlaista julkista puheenvuoroa, joista jotkut ovat olleet aika kriittisiä, ellei suorastaan agressiivisia perustuslakivaliokuntaa ja sen kuulemia asiantuntijoita kohtaan.

Kiukkuisempia kannanottoja tuntuu leimaavan se, ettei itse perustuslakivaliokunnan lausuntoa ole vaivauduttu lukemaan tai ainakaan ymmärretty. Puhutaan vasemmistolaisten perustuslakiasiantuntijoiden perustuslakipolitikoinnista, teknisistä yksityiskohdista tai epätodennäköisistä erityistilanteista, jotka kuulemma olivat se ongelma. Kriitikkojen viestinstrategia tuntuu olevan heittäytyä tahallaan tyhmäksi ja koettaa välttää ymmärtämästä mihin hallituksen sote-malli perustuslaissa todella törmäsi.

Perustuslakivaliokunnan laaja ja perusteellinen lausunto on kuitenkin julkinen. Sieltä voi jokainen käydä tarkistamassa asian oikean laidan. Mihin sote-uudistus siis perustuslakivaliokunnassa todellisuudessa kaatui?

Vaikka sote-uudistus oli joiltain osin ristiriidassa usean eri perustuslain kohdan kanssa, niin pohjimmiltaan se kaatui perustuslain 19 §:n 3 momenttiin, jonka mukaan julkisen vallan on turvattava jokaiselle riittävät sosiaali- ja terveyspalvelut. Siis ei mihinkään teknisiin yksityiskohtiin, poliittiseen ideologiaan tai perustuslakijuridisiin kikkailuihin vaan siihen, että Suomen perustuslain mukaan jokaisella suomalaisella on oikeus julkiseen terveydenhuoltoon ja sosiaalipalveluihin ja tätä hallituksen esitys ei riittävällä tavalla toteuttanut.

Perustuslakivaliokunnan lausunnosta (PeVL 26/2017):

”Perustuslakivaliokunta päätyy lisäksi kokonaisarviossaan siihen, että ehdotettua uudistusta ei ole hallituksen esittämässä muodossa mahdollista toteuttaa hallitusti suunnitellussa aikataulussa niin, että perustuslain 19 §:n 3 momentissa turvatut oikeudet eivät vaarantuisi.”

____

”Ehdotettu sääntely ei kuitenkaan erityisesti palveluiden yhtiöittämisvelvollisuudesta ja valinnanvapauden toteuttamisaikataulusta johtuen turvaa perustuslain 6 §:n 1 ja 2 momentin, 19 §:n 3 momentin ja 22 §:n mukaisesti valtakunnallisesti yhdenvertaisella tavalla oikeutta riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin.”

Ja tämä tulkinta uudistuksen odotettavista vaikutuksista ei siis ollut peräisin niiltä pahamaineisilta valtiosääntöasiantuntijoilta, vaan valiokunta kuuli Suomen merkittävimpiä terveydenhuollon järjestämisen asiantuntijoita. Lausunnon mukaan miltei kaikki asiantuntijat ovat pitäneet esitettyä mallia ”erityisen suuren ja vakavan riskin muodostavana”. Ja paitsi sote-professoreihin, valiokunta nojasi lausunnossaan myös merkittävästi hallituksen esityksen omiin virkamiestyönä kirjoitettuihin vaikutusarvioihin. Hallituksen esitystä valmistelevat virkamiehetkään kun eivät olleet erityisen vakuuttuneet, että uudistus olisi voitu toteuttaa ainakaan annetussa aikataulussa sosiaali- ja terveyspalveluita vaarantamatta.

Toki valiokunta kyllä kuuli poikkeuksellisen laajasti myös valtiosääntöoikeuden ja hallinto-oikeuden asiantuntijoita. Näiden kantana on ollut, että uudistusta ei voida toteuttaa tavallisen lain säätämisjärjestyksessä jos se vaarantaa merkittävästi sote-palvelut.

”Perustuslaillinen ongelma suhteessa perustuslain 19 §:n 3 momenttiin saattaa syntyä silloin, jos ehdotettuun lainsäädäntöön sisältyy joitakin rakenteellisia ongelmia, jotka suurella todennäköisyydellä johtavat siihen, että oikeuksien [riittäviin sosiaali- ja terveyspalveluihin] toteutuminen tosiasiallisesti vaarantuu.” (PeVL 26/2017)

Haluaisin ihan aikuisten oikeasti nähdä sen, joka pystyy pokkana väittämään, että tämä on erityisen vasemmistolainen tai rohkea perustuslain tulkinta. Sitä paitsi hallituksen itse oikeusministeriöltä esityksestään pyytämä valtiosääntöoikeudellinen arvio nosti ihan samat ongelmakohdat esiin. Hallitus ei vain siitä tuolloin kauheasti piitannut.

Kun hallituksen sote-esityksen ei katsottu turvaavan jokaiselle riittäviä sote-palveluita ja se täten törmäsi PL 19 §:n 3 momenttiin, ajautui se tätä kautta ratkaisemattomiin ongelmiin myös useampien muiden perustuslain kohtien kanssa. Koska esitys olisi vaarantanut pahimmin juuri ennestään heikoimmassa asemassa olevien, kuten kaupunkien ulkopuolella asuvien ja monialaisia palveluita laajasti tarvitsevien sote-palvelut, se olisi vähentänyt kansalaisten yhdenvertaisuutta ja törmäsi näin myös perustuslain 6 §:ään. Vastaavasti perustuslaki ei estä julkisten tehtävien ulkoistamista, mutta perustuslain 124 § asettaa sille vaatimukseksi, että ulkoistamisen tulee olla tarkoituksenmukaista itse tehtävän hoidon kannalta. Kun esitetty malli ei todennäköisesti olisi ainakaan parantanut sote-palveluiden yhdenvertaista saatavuutta, ei se täyttänyt myöskään tätä tarkoituksenmukaisuusvaatimusta. Lukuisia muitakin perustuslakiongelmia toki vielä oli, mutta ne olivat enimmäkseen rajatumpia ja olisivat vielä voineet olla korjattavissa.

Hallituksen esitys ei siis kaatunut perustuslakiasiantuntijoihin, poliittisiin ideologioihin tai poikkeuksellisen tiukkaan perustuslain tulkintaan. Se kaatui koska se oli, pardon my french, sysipaska. Se kaatui, koska sen valmistelussa muut poliittiset tavoitteet jyräsivät pyrkimyksen järjestää suomalaisille mahdollisimman hyvät terveys- ja sosiaalipalvelut. Mainittakoon, että samoihin aikoihin perustuslakivaliokunnan kanssa myös valtiovarainvaliokunta otti asiaan kantaa. Julkisen talouden suunnitelmasta antamassaan mietinnössä valiokunta talousasiantuntijoiden kuulemisiin nojautuen päätyi epäilemään, että ehdotettu malli ei myöskään olisi tuonut niitä säästöjä, joilla sitä oli perusteltu.

Uutinen ei siis ole se, että hallituksen sote-malli kaatui. Uutinen on se, että huolimatta sen valtavista julkitulleista ongelmista, huolimatta siitä, että asiantuntijat laidasta laitaan ovat järjestäneet haukkuneet sen, hallitus olisi halunnut puskea malliaan eteenpäin ja olisi varmaan sen runtannutkin läpi, ellei perustuslaki olisi tullut vastaan. Siksi on eri hyvä juttu, että meillä on perustuslaki.