VALTTERI AALTONEN

Korkein oikeus on tänään aamulla julistanut tuomionsa, jolla se on tuominnut valtakunnansyyttäjä Matti Nissisen tahallisesta virkarikoksesta 40 päiväsakkoon. Tuomion taustalla oli se, että Nissinen on aktiivisesti ajanut valtakunnansyyttäjänvirastossa hankintoja veljensä yritykseltä. KKO kiinnitti huomiota siihen, että menettely jatkui useita vuosia siitä huolimatta, että Nissistä oli muistutettu mahdollisista esteellisyysongelmista.

Nissinen oli tiettävästi tehnyt samaa toimiessaan Itä-Suomen syyttäjänviraston johtavana kihlakunnansyyttäjänä, mutta näiltä osin tekojen syyteoikeus oli vanhentunut.

Koska KKO käsittelee valtakunnansyyttäjää vastaan nostetut syytteet ylimpänä ja ainoana instanssina, tuomiosta ei voi valittaa. Se on siis heti lainvoimainen.

Jostain syystä kuitenkin lehdissä kerrotaan, että Nissinen suunnittelee palaavansa takaisin valtakunnansyyttäjän tehtäviin heti huomenna. Rikostutkinnan ajan hän on ollut virastaan pidätettynä, mutta virasta pidättäminen tällä perusteella on päättynyt tuomion julistamiseen. Oikeusministeriö on ilmoittanut käynnistävänsä virkamiesoikeudellisen harkinnan Nissisen jatkosta ja lupailee ottavansa kantaa asiaan vuoden vaihteen jälkeen.

Nyt voi sanoa, ettei mene niin kuin Strömsössä. Kun valtakunnansyyttäjä länsimaassa tuomitaan viranhoidossa tehdystä tahallisesta rikoksesta, niin silloin ainoa järjellinen vaihtoehto on, että hän ilmoittaa välittömästi itse eroavansa. Ja kyse ei ole vain juridiikasta ja moraalista. Vaikka tapahtuneessa olisi kuinka eri puolia ja näkökulmia ja vaikka oikeusministeriö ei ryhtyisi toimiin Nissisen erottamiseksi, niin hänen itse pitäisi ymmärtää tilanteen mahdottomuus. Valtakunnansyyttäjä on instituutio. Ja sitä instituutiota, kuten laajemmin kansalaisten luottamusta koko oikeuslaitokseen instituutiona, pitää suojella tällaiselta. Ei yksinkertaisesti ole varaa siihen, että yksi Suomen oikeuslaitoksen korkeimmista virkamiehistä saisi jatkaa tehtävässään tilanteessa, joka johtaisi potkuihin useimmissa ihan tavallisissakin työpaikoissa.

Nyt siis ei ole enää kysymys enää vain tuomiosta tai Nissisestä henkilönä. Kyse on oikeuslaitoksen ja sen uskottavuuden suojelemisesta. Ja jos Nissinen ei tätä itse nopeasti ymmärrä, se viimeistään kertoo, ettei mies ole oikeassa työpaikassa.