VALTTERI AALTONEN

Perustuslakivaliokunnan sote-uudistuksen ns. valinnanvapauslainsäädäntöä koskeva lausuntoluonnos tunnetusti vuodettiin medialle viime viikon lopulla. Julkisuudessa olleiden  tietojen mukaan luonnos vuoti ensin hallitukselle ja ministeriöihin ja sitten pienellä viiveellä lehtiin. Mediaan  vuotamisen motiiveista voi jokainen esittää oman tulkintansa. Itse ainakin pidän selvänä, että sillä pyritään vaikuttamaan perustuslakivaliokunnan toimintaan ja politisoimaan sitä.

Erityisesti vuodetusta materiaalista esiin ovat nousseet lausuntoluonnoksen kannanotot liittyen sote-uudistuksen aikataulun vaiheistamiseen ja rahoituksen alibudjetointiin.  Näistä varsinkin rahoitusta koskeva kohta on äärimmäisen kiusallinen Kokoomukselle, joka toisaalta on vaatinut tiukkaa kulukuria ja toisaalta ajanut uudistukseen ”valinnavapaus”-mallinsa, joka ekonomistien mukaan taas nostaisi kustannuksia.  Niinpä luonnoksen mukainen perustuslakivaliokunnan lausunto asettaisi kokoomuksen todella vaikeaa rakoon. Käynnissä onkin ollut kampanja perustuslakivaliokunnan horjuttamiseksi. Puheenjohtaja Orpo on hyvin suoraan antanut ymmärtää, että sote kaatuu, jos PeV:n lausunto ei tule Kokoomusta miellyttävässä muodossaan. Ja Kimmo Sasi nyt on taas kerran Verkkouutisissa toistamassa sitä, mitä Kimmo Sasi nyt Verkkouutisissa yleensä toistaa.

Huolestuttavampaa kuitenkin on, että myös sitoutumattomaan mediaan on onnistuttu syöttämään joukko vääriä tai ainakin heikosti tosiasioita kestäviä tietoja ja käsityksiä, joilla pyritään pönkittämään ”tämän on nyt mentävä tällaisenaan läpi tai mistään ei tule mitään”-tunnelmaa.  Monet näistä perustuvat väärään tietoon esim. perustuslakivaliokunnan toiminnasta tai perustuslain valvonnasta laajemmin, minkä vuoksi arvelin käydä joitain merkittävimpiä väärinymmärryksiä tässä läpi.

”Rahoitus ei perustuslakikysymys”

Muutamissa kirjoituksissa on toistunut teema, jonka mukaan perustuslakivaliokunnalta olisi ihan uutta ottaa kantaa soten rahoitukseen ja että valiokunta olisi näin jotenkin astumassa tonttinsa ulkopuolelle.

Tämä käsitys on kuitenkin tosiasioiden valossa täysin väärä. Perustuslakivaliokunta on useamman kerran aikaisemminkin ottanut kantaa rahoituskysymyksiin (esim. PeVL 12/2011 ja PeVL 29/2009). Vakiintunut perustuslain tulkintalinja on, että perustuslaissa turvattuja oikeuksia ei saa tehdä tyhjiksi rahoitusratkaisuilla tai budjettivallan käytöllä ja että näiltä osin kysymykset kuuluvat perustuslain valvonnan piiriin. Jos rahoituskysymykset eivät todella kuuluisi perustuslain valvonnan piiriin se tekisi koko perustuslain valvonnasta monelta osin merkityksetöntä. Kansalaisten perusoikeudet kun olisi haluttaessa lainsäädäntömuutosten sijasta aina ihan yhtä mahdollista ajaa alas poistamalla niiden toteuttamiselta rahoitus.

Perustuslakivaliokunnan tehtävä ei siis tietenkään ole miettiä sitä poliittista kysymystä paljonko rahoitusta mihinkin olisi hyvä käyttää, vaan valvoa etteivät säädetyt rahoitusratkaisut tai -mallit johda siihen, että kansalaisten perustuslain 19 §:n 3 momentissa taattu oikeus sosiaali- ja terveyspalveluihin jää toteuttamatta. Mistään tämän ihmeellisemmästä tai poikkeuksellisemmasta ei siis rahoituksen osalta ole kysymys.

”Perustuslakivaliokunta ei nähnyt rahoituksessa ongelmaa viimeksi”

Julkisuuteen on myös esitetty käsitystä, että perustuslakivaliokunta ei olisi pitänyt rahoituskysymystä ongelmana vielä käsitellessään edellistä sote-esitystä. Koska edellisen sote-esityksen rahoitus oli hyvin samankaltainen, on implikaatio, että rahoitus olisi jotenkin tämän jälkeen politisoitunut ja siksi noussut esiin vasta nyt.

Totta tietysti on, että edellistä sote-esitystä koskevassa lausunnossaan perustuslakivaliokunta ei ottanut kantaa rahoitukseen. Kuten ei ottanut kantaa moneen muuhunkaan perustuslakikysymykseen. Perustuslakivaliokunta katsoi tuolloin, että kun esityksen perusmalli on ristiriidassa perustuslain kanssa ja pakko valmistella uusiksi, ei sen kannattanut ruveta käymään läpi kaikkia perustuslakikysymyksiä joka tapauksessa uuteen valmisteluun palaavassa mallissa. Valiokunnan tuolloisessa lausunnossa tämä sanotaan nimenomaisesti (lihavointi oma):

”Perustuslakivaliokunta katsoo, että sille perustuslain 74 §:ssä asetettu valtiosääntöinen tehtävä tulee tässä vaiheessa käsittelyä asianmukaisesti turvatuksi antamalla lausunto, jossa valiokunta keskittyy lakiehdotusten olennaisimpiin valtiosääntöisiin kysymyksenasetteluihin. Valiokunnan mielestä ei ole mielekästä arvioida sääntelyn kaikkia yksityiskohtia tilanteessa, jossa lakiehdotusten saattaminen perustuslainmukaisiksi ja näin tavallisen lain säätämisjärjestyksessä hyväksyttäviksi edellyttää sääntelyn perusrakenteiden kannalta olennaisia muutoksia sekä mahdollisesti lukuisia muutoksia sääntelyn yksityiskohtiin. Valiokunnan ei voi täten nyt käsillä olevassa lausunnossa katsoa ottaneen lakiehdotusten suhteesta perustuslakiin muita kuin lausunnosta nimenomaisesti ilmeneviä lainsäädännön tulevien soveltamistilanteiden kannalta merkityksellisiä kantoja. ” (PeVL 26/2017)

”Perustuslakivaliokunnan luonnos ei edusta valiokunnan tai laajemmin asiantuntijoiden näkemyksiä”

Julkisuudessa on myös esitetty väitteitä siitä, että lausuntoluonnos perustuisi jotenkin vain yksittäisten äärikantoja edustavien kuultavien näkemyksiin.  HS:ssä jopa mentiin niin pitkälle, että spekuloitiin lausuntoluonnoksen rahoitusta koskevaa kohtaa kirjoitetuksi yksittäisen tiukkaa kantaa edustavan asiantuntijan kuulemisen jälkeen.

Nämä väitteet ja spekulaatiot perustuvat kuitenkin heikkoon tietoon siitä, miten eduskunnan valiokuntien lausuntoluonnokset tehdään.

Eduskunnan valiokuntien toimintatavasta on säädetty eduskunnan työjärjestyksessä. Sen 39 §:n mukaan valiokunnat kuulevat ensin asiantuntijoita. Kun asiantuntijakuulemiset on saatu päätökseen, koko valiokunta käy kuulemansa perusteella valmistavan keskustelun (yleensä pohjana tällöin vielä virkamiesten tekemä yhteenveto kuultavien lausumista). Tämän valmistavan keskustelun pohjalta valiokunnan virkamiehet sitten laativat lausuntoluonnoksen.  Lausuntoluonnos siis edustaa valiokunnan yleistä alustavaa näkemystä. Sitä toki hiotaan ja voidaan eri kohdissa vielä muuttaa yksityiskohtaisessa käsittelyssä. Mutta jos lausuntoluonnos perusteiltaan merkittävästi muuttuu, niin silloin joko on tapahtunut valmistavan keskustelun kirjaamisessa merkittävä väärinkäsitys. Tai sitten valiokunta on muuttanut kesken kaiken kantaansa.

Perustuslakivaliokunnassa on soten tiimoilta rampannut valtava määrä asiantuntijoita. Heidän kuulemistensa pohjalta valiokunta on sitten piirtänyt suuntaviivat, joiden pohjalta lausuntoluonnos on kirjoitettu. Lausuntoluonnoksia ei kirjoiteta yksittäisten kuulemisten jälkeen.

”Perustuslakivaliokunta on kaatamassa soten”

Ainakaan julkisuudessa olleiden tietojen perusteella perustuslakivaliokunta ei ole kaatamassa sotea mihinkään. Valiokunta on edellyttämässä soteen joitain muutoksia, joilla huolehditaan siitä, ettei uudistus varsinkin siirtymävaiheessa vaaranna ihmisten oikeutta sote-palveluihin. Mikään julkisuudessa olleista muutoksista ei ole asiallisesti soten kannalta mitenkään fataali. Sen sijaan ne saattavat toki vaarantaa eräät sellaiset poliittiset tavoitteet, jotka eivät varsinaisesti liity sosiaali- ja terveyspalveluiden tuottamiseen kansalaisille.  Jos jokin puolue näiden vuoksi kaataa uudistuksen, se kaatuu poliittiseen päätökseen, ei perustuslakivaliokunnan lausuntoon.