Mihin sote lopulta kaatui

Kuten hyvin tunnettua, hallituksen sote-uudistus virallisestikin kaatui eilen. Se, ettei uudistus tule pääsemään maaliin, on ollut enemmän tai vähemmän näkyvissä perustuslakivaliokunnan viime kesänä antamasta sote-uudistuksen valinnanvapauslainsäädäntöä koskevasta lausunnosta lähtien. Mitä lähemmäs vaalikauden loppua tultiin, sitä ilmeisemmäksi asia kävi.

Sote kaatui eduskunnassa viime kädessä aikapulaan useassa eri paikassa yhtä aikaa.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassa oli käsiteltävänä maakuntien perustamista ja terveydenhuollon järjestämistä koskeva ns. maku I -paketti sekä siihen liittyvä ns. valinnanvapauslainsäädäntö. Tämän lainsäädäntöpaketin merkittäviä perustuslaillisia ongelmia hallitus yritti vielä viime metreillä korjata hyvin hätäisillä muutoksilla, mutta lait olivat yhä keskeneräisiä ja olisivat vaatineet perusteellisempaa tarkastelua, johon ei ollut enää aikaa.

Samaan aikaan perustuslakivaliokunnassa oli käsiteltävänä maakuntien muita kuin sote-palveluihin liittyviä tehtäviä sekä valvontaa koskeva ns. maku II-paketti. Tuo n. 2000 sivun lakipaketti oli pahasti keskeneräinen ja julkisuuteen tulleiden tietojen perusteella olisi vaatinut vielä niin isoja muutoksia, että niitä varten olisi pitänyt antaa täydentävä hallituksen esitys. Tämä taas olisi vaatinut kunnolla tehtynä kuukausia, joten perustuslakivaliokunta totesi perjantai-aamuna, ettei lakipaketin käsittelyä ollut tässä kohti enää järkeä jatkaa. Näin se toimi muodollisena pelin poikki viheltäjänä.

Ihan tarkkaan ottaen ensimmäinen taho, joka varsinaisesti teki ratkaisun soten hautaamisesta oli kuitenkin lakivaliokunta, joka torstaina lopetti työnsä tältä vaalikaudelta jättäen käsittelemättä maakuntien perustamisen edellyttämän virkavastuuta koskevan rikoslain muutoksen HE 65/2018.

Jotta uudistus olisi oikeasti joskus voitu viedä eduskunnan suureen saliin äänestettäväksi, olisi vaadittu vielä myös ainakin lainsäädäntö maakuntien lainojen takauksesta HE 5/2018, hallintovaliokunnalta. Joka taas olisi myös tarvinnut ensin esityksestä perustuslakivaliokunnan lausunnon. Lisäksi olisi tarvittu myös maakuntiin siirrettävää ympäristöterveydenhuoltoa koskeva lainsäädäntö HE 147/2017 sosiaali- terveysvaliokunnasta. Ja siihen ensin lausunnot vielä perustuslakivaliokunnalta ja hallintovaliokunnalta.

Nämä kaikki tarvittiin, koska sote- ja maakuntauudistus oli poliittisilla päätöksillä rakennettu jättiläismäiseksi kerralla säädettäväksi kokonaispaketiksi, jonka kaikki mainitut osat oli säädöstasolla kytketty vahvasti toisiinsa. Yhtä osaa ei voinut säätää ilman toisia.

Siis suomeksi: Hallituksen uudistus oli vielä todella kaukana maalista.

Hämmentävää oli se, etteivät hallituspuolueet itse tuntuneet hahmottavan kuinka mahdoton urakka koko tämän paketin läpivieminen kerralla oli ja kuinka vahvoja sen osien keskinäiset sidokset olivat. Kellään hallituksessa ei tuntunut olevan koherenttia kuvaa lainsäädäntökokonaisuudesta. Vielä viimeisinä kuukausina hallituksen edustajat puhuivat optimistisesti, kuinka tarvittaessa vain tärkeimmät osat viedään läpi. Kun perustuslakivaliokunta helmikuussa antamassaan viimeisessä lausunnossaan sitten kirjoitti näkyviin lainsäädännön eri osien keskinäiset riippuvuussuhteet ja mitä kaikkia muutoksia joidenkin elementtien irrottaminen olisi vaatinut, asia näyttikin yllättävän hallituspuolueet täysin.
Yksi syy soten kaatumiseen oli siis kokonaisuuden valtava laajuus. Kerralla yritettiin viedä läpi suurempaa lainsäädäntökokonaisuutta kuin mihin rahkeet millään riittivät. ​Tämä on tärkeä opetus myös seuraaville hallituksille.

Sote-uudistuksen ehdottomasti suurin yksittäinen murheenkryyni oli valinnanvapauslainsäädäntö ja nimenomaan koskien perusterveydenhuollon mallia. Tämän lainsäädännön seilaaminen sosiaali- ja terveysvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan välillä vei suurimman osan vaalikautta ja samalla muut osat odottivat keskeneräisinä taustalla.

Valinnanvapauslainsäädäntö oli sotku, jota ei monella tule ikävä. Harvassa olivat ne valiokuntien kuulemat ulkopuoliset asiantuntijat, jotka pitivät siihen sisältyvää perusterveydenhuollon mallia jollain tavalla hyvänä, jos edes millään tavalla toteuttamiskelpoisena. Mikä on tavallaan sääli, koska lainsäädännössä oli kuitenkin myös muita ihan hyviäkin elementtejä.

No, valinnanvapauslainsäädäntö sitten törmäsi perustuslakiin kovaa ja useasti. Ensimmäisellä kerralla perustuslakivaliokunta lähetti sen takaisin uuteen ministeriövalmisteluun. Seuraavallakaan kerralla ei tullut kelvollista, mutta tällä kertaa muutokset oli tarkoitus tehdä eduskunnassa sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Käytännössä tämä tarkoitti, että muutokset tehtiin ministeriössä ilman normaalin lainvalmistelun kuulemisia tm. ja ne lähetettiin ministeriön vastineina eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Siellä ne hallituspuolueiden enemmistön turvin liitettiin sellaisenaan osaksi sote-lainsäädäntöä välittämättä siitä, mitä esim. valiokunnan kuulemat asiantuntijat asiasta sanoivat. Monet näistä uusista lainsäädäntömuutoksista olivat perustuslakivaliokunnan kantoihin nähden hyvin puolittaisia, koska hallitus ei ollut valmis tinkimään valinnanvapausmallissa tekemistään ratkaisuista. Toisaalta ministeriöissä ei myöskään ollut aikaa tehdä muutoksia kunnolla, koska hallitus oli vaalitaktisista syistä mennyt naulaamaan maakuntavaalien ajankohdan noin puolen vuoden päähän ja lait tarvittiin nyt ja heti. No, tästä lopputuloksena lainsäädäntö vähemmän yllättävästi taas kerran törmäsi perustuslakivaliokuntaan.

Soten käsittelyä onkin leimannut juuri se, että hallitus ei ole missään vaiheessa ollut valmis toteuttamaan perustuslakivaliokunnan edellyttämiä muutoksia kunnolla ja täysimääräisesti. Sen sijaan, että olisi otettu askel taakse ja katsottu, olisiko joitain tehtyjä ratkaisuja syytä arvioida uudelleen, on monen asian suhteen tehty aina puolittaista vastaantuloa.  Lainsäädäntöä on hiottu kulmista ajatellen, että josko se tällä kertaa juuri ja juuri menisi läpi. Sipilän hallitus ei koko toimintansa aikana jotenkin oppinut hahmottamaan, että eduskunta on valtasuhteissa hallituksen yläpuolella ja erityisesti perustuslakivaliokunta on perustuslain suhteen ylin auktoriteetti. Valiokuntiin lähettämissään vastineissa hallitus käytti hämmentävän paljon aikaa ja energiaa sen argumentoimiseen, miksi hallituksen mielestä perustuslakivaliokunta oli eri asioissa väärässä. Valtiosäännöstämme johtuen tuollaisen painin häviäjästä ei vaan ole epäselvyyttä.

Toinen syy, johon sote kaatui, oli siis hallituksen itsepäisyys ja haluttomuus mukautua tosiasioihin. Päätä yksinkertaisesti hakattiin kiveen toivoen, että josko se kivi vaikka luovuttaisi ensimmäisenä. Tämä liittynee siihen, että sote-malli syntyi hallituspuolueiden keskinäisellä sopimuksella (lausutaan: lehmänkauppa), jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus valinnanvapausmallinsa. Tämän jälkeen malli oli lukittu, eikä mitään isompaa voinut muuttaa ilman, että koko diili romahtaisi.

Lainsäädännön korjaamisen esteeksi muodostui jatkuvasti myös hallituksen itse itselleen aiheuttama kiire. Asiat olisivat voineet mennä toisin, jos hallitus olisi viimeistään toisten perustuslakivaliokunnan rukkasten jälkeen ottanut enemmän aikaa ja päättänyt tehdä yhden kunnollisen yrityksen parantaa lainsäädäntöä. Sen sijaan täysin epärealistisesti asetetut maakuntavaalien ajankohdat johtivat siihen, että kaikki korjaukset lainsäädäntöön tulivat ministeriöistä yksittäisinä paloina hirveällä kiireellä. Siltä osin mitä asiasta tiedän, ministeriöissä on äärimmäisen ammattitaitoista ja tehtävälleen omistautunutta väkeä. Mutta kun virkamiestä käsketään keksimään ja kirjoittaman parissa päivässä ratkaisu perustuslakivaliokunnan esiin nostamaan vaikeaan valtionsääntöoikeudelliseen ongelmaan, niin on ihan selvä, ettei priimaa voi syntyä. Soten valmistelu oli viimeistään keväästä 2018 alkaen sitä, että ministeriöstä tuli jatkuvasti uusia hätäisesti tehtyjä muutoksia, joita sitten korjattiin uusilla hätäisesti tehdyillä muutoksilla. Näin missään vaiheessa ei tullut kunnollisesti valmista. Joskus vaan yksi hyvä yritys toimisi paremmin kuin kymmenen puolittaista.

Kolmas syy, johon sote kaatui, oli siis liian hätäiseksi asetettu aikataulu.

Monia muitakin syitä voidaan varmasti nimetä. Itse jatkan niiden luettelemista ehkä joskus toiste.


2 thoughts on “Mihin sote lopulta kaatui

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s