VALTTERI AALTONEN

Kirjoitin äskettäin blogiini (linkki) vastauksen asianajaja Janne Juuselan ajatuspaja Liberan sivuilla julkaisemaan tekstiin (linkki) sote-uudistuksen perustuslakikäsittelystä. Pointtina pääasiassa se, että Juuselan kirjoituksessa oli useita selkeitä asiavirheitä. Nämä liittyivät ensinnäkin siihen, mitä sote-uudistuksessa esitettiin, osin siihen mitä perustuslakivaliokunta asiasta lausui sekä myös yleiseen valtionsääntöoikeudelliseen tulkintaan.

Juusela on nyt kirjoittanut asiasta Liberan sivuille oman vastauksensa (linkki) jossa hän pyrkii, tosin ei mielestäni kovin vahvoin argumentein, vastaamaan joihin huomioihini. Lienee siis asiallista, että minä vuorostani vastaan kohdittain näihin (katso isi, ikiliikkuja!).

1. ”Liikelaitosten yhtiöittämisvelvollisuus”

Juusela väitti alkuperäisessä kirjoituksessaan, että Sipilän hallituksen ensimmäisessä vuoden 2017 sote-esityksessä oltaisiin edellytetty maakunnan liikelaitosten yhtiöittämistä. Tästä käsityksestä hän edelleen pitää kiinni viitaten hallituksen esityksestä (HE 15/2017) kopioimaansa virkkeeseen:

”Maakunnan liikelaitos ei voi tuottaa kilpailutilanteen piirissä olevia palveluita, vaan maakunnan on annettava tällaisten palvelujen tuottaminen maakunnan liikelaitoksen omistaman yhtiön tai yhteisön hoidettavaksi (yhtiöittämisvelvollisuus).”

Tosin  jos tuotakin virkettä katsoo tarkemmin, huomaa, että yhtiöittämisvelvollisuus ei koske liikelaitosta. Se koskee kilpailutilanteen piirissä olevia palveluita (eli sote-keskuksiin keskitettäviä suoran valinnan palveluita sekä asiakassetelipalveluita). Kyseisessä hallituksen esityksessä päinvastoin nimenomaan edellytettiin, että jokaisella maakunnalla olisi liikelaitos, tai useampia, jotka vastaavat maakunnan tuotantovastuulle kuuluvista sote-palveluista (TJEU: HE 15/2017 1. lakiesitys 9 luku).

Rautalanka: Maakunnan liikelaitoksia ei siis oltu hallituksen esityksessä yhtiöittämässä, vaan maakunnalla olisi ollut päinvastoin velvollisuus ylläpitää sote-liikelaitoksia. Sen sijaan hallituksen esityksessä säädettiin tietyistä palveluista, joita maakunta ei saanut itse tuottaa, vaan niiden tuottaminen piti siirtää yhtiöihin.

(Tämä yhtiöittämisvelvollisuuden kohdistuminen on oikeasti kokolailla sivuseikka. Nostin sen alunperinkin kuitenkin esiin, koska se kertoo, ettei Juusela ole malttanut kunnolla paneutua asiaan, josta kirjoittaa.)

 

2. Mihin yhtiöittämisvelvollisuus kaatui

Seuraava ongelma, johon kiinnitin huomiota oli se, että Juusela ilmeisen vilpittömästi luuli yhtiöittämisvelvoitteen kaatuneen perustuslakivaliokunnassa perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuuspykälään. Eli yhtiöittämisvelvollisuus olisi katsottu jotenkin syrjiväksi tms. Tosiasiassa yhtiöittämisvelvoitemalli törmäsi perustuslakivaliokunnan lausunnossa PL 19.3 §:n vaatimukseen riittävien sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaamisesta kaikille. PL 6 §:än yhdenvertaisuuspykälän esiin nostaminen lausunnossa oli liitännäinen tähän, kun korostettiin julkisen vallan velvollisuutta pyrkiä turvaamaan palvelut tasapuolisesti.

Tässä kohti Juusela sentään vastauksessaan jopa hiukan myöntää virhettään selittäen, ettei käsitellyt ”kaikkia yksityiskohtia”, vaan keskittyi ”oikeudellisesti relevantteihin seikkoihin”.

Paitsi

Että perustuslain 19.3 § ja siitä seuraava velvollisuus turvata sosiaali- ja terveyspalvelut oli juuri se oikeudellisesti kaikkein relevantein seikka koko perustuslakivaliokunnan kyseisessä lausunnossa. Juuri tämän ympärille perustuslakivaliokunta rakensi koko sen argumentaationsa, jolla se katsoi yhtiöittämisvelvoitteen perustuslain kannalta ongelmalliseksi (toki siihen kietoutuivat myös PL 6 §, PL 22 § ja PL 124 §). Tämän asian huomaaminen ei olisi vaatinut edes kovin yksityiskohtaista paneutumista perustuslakivaliokunnan lausuntoon.

Rautalanka: Ei ole mitenkään epärelevantti yksityiskohta, minkä perustuslain säännöksen pohjalle perustuslakivaliokunta perusti ratkaisunsa. Ilman sen ymmärtämistä, ei valiokunnan lausuntoakaan voi ymmärtää tasolla, joka mahdollistaisi sen pätevän kritiikin.

3. Katsoiko perustuslakivaliokunta sote-mallin EU-oikeuden vastaiseksi.

Kolmas väärä tieto johon tartuin, oli Juuselan väite siitä, että perustuslakivaliokunta olisi katsonut hallituksen myöhemmän sote-esityksen EU-oikeuden vastaiseksi.

Vastauksessaan Juuselakin myöntää, ettei perustuslakivaliokunta näin linjannut. Tai, no, tavallaan myöntää. Hänen mukaansa väärä väite on kuitenkin oikea, koska perustuslakivaliokunnan ”ei tietenkään tarvinnut kirjata suorasanaisesti, että yhtiöittämisvelvollisuuden puuttuminen rikkoisi EU-oikeutta. Aivan sama lopputulos saatiin aikaan lausumalla, että sote-mallin suhteesta EU-oikeuteen on epäselvyyttä, minkä vuoksi se pitää notifioida EU-komissiolle.”

Ei, ei ja muuten vaan ei.

Notifikaation edellyttäminen riskien hallitsemiseksi on varsin eri asia kuin se, että jokin julistettaisiin EU-oikeuden vastaiseksi. SEUT 108(3) artiklan mukainen notifikaatio on normaali EU-oikeudellinen keino hankkia etukäteen varmuus toimenpiteistä, joiden suhde EU:n kilpailuoikeuteen katsotaan syystä tai toisesta epäselväksi. Suomikin on tehnyt ilman mitään dramatiikka notifikaatioita useista toimenpiteistä kuten telakoiden tukitoimenpiteistä tai vaikkapa kuntien valtiontakausjärjestelmästä. Myös hallitus olisi mitä todennäköisimmin ehtinyt hyvin notifioida sote-mallinsa, jos olisi tehnyt notifioinnin ajallaan.

Rautalanka: Perustuslakivaliokunta ei katsonut, että esitetty malli olisi EU-oikeuden vastainen. Perustuslakivaliokunta ei lausuntonsa mukaan edes katsonut voivansa tätä kysymystä ratkaista. EU-oikeudellisen notifioinnin tarve ei ole sama asia kuin se, että jokin on EU-oikeuden vastaista.

4. Väistyykö perustuslaki kansallisten poliittisten ratkaisujen tieltä, jos niitä perusteellaan EU-oikeudella.

Seuraava ongelmakohta koski Juuselan tulkintaa normihierarkiasta, jota pidin ja pidän kauniisti sanottuna erikoisena ja jyrkästi vallitsevan valtionsääntöoikeudellisen tulkinnan vastaisena. Juusela kun ei suostunut näkemään eroa EU-oikeuden ja kansallisiin lainsäädäntöratkaisuihin perustuvan hallituksen esityksen välillä (koska esityksen yhtiöittämisratkaisua perusteltiin EU-oikeudella). Tästä seurasi päättely, että perustuslain olisi pitänyt väistyä hallituksen esityksen tieltä.

Tässä kohti Juusela vielä vastauksessaan lisää kierroksia. Ensin huomautetaan kyllä, sinänsä täysin oikein, että EU-oikeuteenkin kuuluu perusoikeussäännöksiä. Mutta sitten tuleekin erinomaisen villi väite:

”Jos hallitus esittää sote-uudistusta, joka täyttää EU:n kilpailuoikeuden vaatimukset ja EU:n perusoikeusjärjestelmän vaatimukset, lakiesitystä ei voida – siis oikeudellisesti ei pitäisi voida – katsoa Suomen perustuslain vastaiseksi.”

On vähän epäselvää esittääkö Juusela tämän vallitsevaa valtiosääntöoikeutta koskevana väitteenä, vai omana poliittisena mielipiteenään. Mielipiteisiin jokaisella on oikeus. Mutta valtiosääntöoikeutta koskevana väitteenä tämä on sen verran… no, epäkonventionaalinen, että valtiosääntöoikeuden perusopintojen tentissä siitä saisi pisteitä tasan luokkaa Suomi ja euroviisut.

Vaikka Suomen perustuslaki ja EU-lainsäädäntö sisältävät samoja tai samankaltaisia säännöksiä, on kyseessä kaksi eri säännöstä. Perustuslaki on kansallisen lainsäätäjän itselleen asettama rajoitin, joka sisältää myös merkittävästi sellaisia säännöksiä, joille ei löydy vastinetta EU:n perusoikeussäännöksistä.  Ja se, ettei niille löydy vastinetta EU:n perusoikeussäännöstöstä ei tarkoita, etteivätkö ne olisi täysin voimassaolevia ja päteviä perustuslain säännöksiä. EU ei millään tavoin estä jäsenvaltioitaan takaamasta omissa perustuslaeissaan laajempia tai vahvempia oikeuksia kuin mitä EU:n oma perusoikeussäännöstö tuottaa.

Rautalanka: Jotta kansallinen hallituksen esitys voitaisiin säätää, sen pitää täyttää sekä EU-oikeuden, että kansallisen perustuslain vaatimukset, eikä yhden täyttämisestä vielä seuraa, että se automaattisesti täyttäisi toisen. Helppona esimerkkinä: jos esitettäisiin esim. sote-mallia, jossa ei lainkaan huomioitaisi ruotsin kielen perustuslaissa taattua asemaa toisena kansalliskielenä, se saattaisi kyllä täyttää EU:n perusoikeuskirjan ja EU:n kilpailulainsäädännön vaatimukset. Mutta se silti olisi 100 % varmuudella Suomen perustuslain vastainen.