VALTTERI AALTONEN

Istuvan hallituksen hallitusohjelman maahanmuuttoa koskevassa osiossa on työllistyneitä turvapaikanhakijoita koskien seuraava kirjaus:

”Hallitus kehittää lainsäädäntöä ja soveltamiskäytäntöä sen edistämiseksi, että työllistyneet kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneet voivat nykyistä joustavammin saada oleskeluluvan työn perusteella.”

Tämän kirjauksen merkitystä on jonkun verran spekuloitu julkisuudessa ja erityisesti jotkut Perussuomalaiset poliitikot ovat esittäneet kohtuullisen laajentavia tulkintojaan siitä, mitä hallitusohjelmassa olisi asiasta sovittu. Näissä versioissa kirjaus tarkoittaa esim. sitä, että laittomasti maassa oleskeleville ryhdytään etsimään töitä tai saatavuusharkinnasta aletaan kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohdalla poikkeamaan.

Tässä kohti on siis aiheellista tarkentaa, mitä kirjauksessa jo sen sanamuodonkin puolesta lukee ja mitä se tarkoittaa. Tämä siis sillä taustalla, että osallistuin hallitusohjelmaneuvotteluihin siinä pöydässä, jossa maahanmuuttoasioita käsiteltiin ja jossa kyseinen kirjaus muotoiltiin.

Mitä siis hallitusohjelmaan on kirjattu kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden työlupien osalta?

Kun kirjausta tehtiin, keskustelu koski sellaisia turvapaikanhakijoita, jotka ovat työllistyneet turvapaikkaprosessin aikana ja saavat sittemmin kielteisen turvapaikkapäätöksen. Tämä käy hyvin ilmi myös kirjauksen sanamuodosta. Siinä puhutaan työllistyneistä. Ja kun puhutaan työllistyneestä, se tarkoittaa aina laillisesti työllistyneitä. Turvapaikanhakijalla on turvapaikkaprosessin aikana oikeus tehdä työtä eli hän voi laillisesti työllistyä. Sen sijaan laivoimaisen ja täytäntöönpanokelpoisen kielteisen päätöksen jälkeen ei työnteko-oikeutta enää ole, eikä henkilö voi siis enää työllistyä. Siten kirjaus koskee vain turvapaikkaprosessin aikana työllistyneitä.

Samoin kirjaus koskee sanamuotonsakin mukaan nimenomaisesti vain sellaisia, jotka ovat jo työllistyneet. Se ei siis tarkoita, että jo lainvoimaisen kielteisen päätöksen saaneille ryhdyttäisiin etsimään työpaikkoja.

Mitä sitten ovat ne lainsäädännön tai käytäntöjen joustavuuden kehittämisen tarpeet, joihin kirjauksessa viitataan?

Neuvotteluryhmille kerrottiin tapauksista, joissa turvapaikkaprosessin aikana työllistynyt ei ole voinut hakea työlupaa esim. koska hänen passinsa on Suomessa oleskelun aikana mennyt vanhaksi tai hänellä ei ole maahan tullessaan ollut passia. On myös ollut tapauksia, joissa työllistynyt turvapaikanhakijana maahan tullut henkilö on säännösten jäykän soveltamisen vuoksi poistettu maasta kesken työlupaprosessin.

Työperäinen maahanmuutto ja humanitäärinen maahanmuutto ovat sinänsä kaksi täysin eri järjestelmää (minkä vuoksi työperäisen maahanmuuton hallintoa ollaan muuten tällä vaalikaudella siirtämässä sisäministeriöstä työ- ja elinkeinoministeriöön). Niitä ei pääsääntöisesti kannata sotkea keskenään, eikä noin yleisesti ole hyvä luoda kannusteita siihen, että turvapaikanhakua käytettäisiin tosiasiassa Suomeen töihin pyrkimisen väylänä tai muullakaan tavalla väärin. Hallitusohjelmaneuvotteluissa oli kuitenkin selkeä yksimielisyys, että nykyisen huoltosuhteemme huomioiden ei täältä kannata ehdoin tahdoin lähettää pois ihmisiä, jotka ovat työllistyneet ja kykenisivät elättämään itsensä ja vielä rahoittamaan sen päälle hyvinvointivaltiotamme. Ei ole perusteltua, että työlupa jäisi tällaisessa tilanteessa saamatta pelkästään lainsäädännön muotovaatimusten tai niiden liian tiukan tulkinnan takia.

Tietenkin hakijan pitää tällaisessakin tapauksessa täyttää normaalit työluvan ehdot. Jos turvapaikanhakijana maahan tulleen kohdalla todetaan, ettei hän ole suojelun tarpeessa, hän on samalla viivalla muiden työlupaa hakevien kanssa. Työperäisen maahanmuuton idea on olla Suomelle taloudellisesti kannattavaa ja siksi työperäisessä maahanmuutossa on tiukat omat kriteerinsä, joilla tätä tavoitetta turvataan. Mistään sellaisesta ei hallitusohjelmaneuvotteluissa puhuttu tai sovittu, että näitä aineellisia kriteereitä helpotettaisiin kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneiden kohdalla. Päinvastoin esimerkiksi saatavuusharkinnan soveltamisen jatkamisesta EU- ja ETA-alueen ulkopuoliseen työvoimaan on erikseen kirjaus hallitusohjelmassa.

Eli yhteenvetona: Tarkoitus on varmistaa, etteivät prosessisäännökset tai niiden jäykkä tulkinta estä työluvan aineelliset kriteerit täyttäviä turvapaikanhakijana maahan saapuneita hakemasta työlupaa.